16.4.2010

!!!!

Kirjailen turkooseja lankoja ihosi läpi
ja aloitan taas hengityksen sinun tahtiisi.
Hassunmuotoisia hihoja pujotettuina housujen alle,
sinun äänesi on hiljainen ja välillä tunnet minut liian hyvin.
Päärynäpuut lentää ja korppikotkat saalistaa pikkutyttöjä.
Anteeksi, että olen sekaisin
ja kiitos,
 kun sait minut tekemään kolme volttia
ja epäonnistuneen kärrynpyörän.
(valitse minut)
Luoda nahkansa,
puristaa sisäelimet kasaan,
juosta sydämenlyöntejen lakkaamiseen saakka,
 hengittää savua, joka sulkee ihmisten kuvitellut siivet,
kesyttää asfalttikentillä laahustavat kiireen mittaajat,
sammuttaa tupakat vesihanan alla,
tanssia sadepilvien varjoissa,
luovuttaa verta,
luovuttaa likaisuus muille,
he pelastuvat
ja lopulta 
luovat nahkansa.

Minä luon itseni uudestaan.
Sillä aikaa, kun odotan sinua.
Huudan ilman loppumerkkejä

4 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu etten ansaitsisi ketään.
    Ei kukaan ansaitse tälläistä niin huono itsetuntoista ihmistä, sellaisen kanssa on oikeasti niin vaikeaa ja olen yhtä draamaa koko ihminen :/

    Mutta kiitos kuitenkin.
    ja sanon jälleen, upea teksti !

    VastaaPoista
  2. Voi, minusta sinä vaikutat itse myös kovin suloiselta <3

    VastaaPoista
  3. sun sanat on kaunis verkko, mä voisin melkein upota siihen kaulaani myöten

    kiitos kommentista, minäkin voisin raottaa arpeutuneita silmiäni ja kurkistaa sinun maailmaasi :---)

    VastaaPoista
  4. Huge, kiitos myös sinulle! (olet kyllä muutakin kun draamaa.)

    Saima, hi kiitos♥

    alkusoitto, tervetuloa uppoamaan tänne sotkuun. Voin heittää siulle pelastusrenkaan ettet kuitenkaan kaulaasi myöten katoa.
    :-)

    VastaaPoista