Täällä sataa lehtiä maahan

ja päivät kuluu ohi.

Rastasparvet kattojen yllä,

unohdan kaikki suruni, joita siis enää ei ole.

Pitää jatkuvasti muistuttaa itselleni,

etten minä kuulu tänne.

Muuten, hän palasi taas.

Mutta nyt en halua muuta kuin sen soman kaksion

ja kirkkaat aamupäivät.

Minun maailmankatsomukseni on kääntynyt ympäri,

kiitos heille ja heidän katseilleen.