salaiset laulumme

Minä ja sinä linja-auton takapenkillä itkemässä.
Olen aina ihaillut kyyneleitäsi. Meidän kaulahuivimme kostuvat,
mutta maailma pysyy kylmänä ja lujana.
Mikä meitä ihmisiä rikkoo ja erottaa.
Huuleni tärisevät, nojaat olkapäätäni vasten.

Minä ja sinä makaamassa sängylläsi,
laulat tarinoita elämästä, hellyydestä, mahdollisuuksista.
Sinun kosketuksesi on harvinaista,
mutta merkitsee enemmän kuin muiden.

Meillä on kaikki, ihan kaikki. Teit minulle vaaleansinisen kirjan,
unelmien ja tulevaisuuden sinisen,
sinä pelastit minut myrkyiltä ja kuristumiselta,
vaikket sitä tiedäkään.
Kukaan ei ymmärrä kieltämme, se on salaisuus
ja peittää alleen jotain, mitä en osaa nimetä.
Näille sävelille on tarkoitettu sanat, juuri ne oikeat sanat,
tähtitaivaat ja kipupisteet. Sinä tiedät minut.

Olet ihmeellinen, niin kaukana, niin lähellä, siellä jossain,
pystyn kuulemaan sinun sisimpäsi hetkenä ennen kuin taas sulkeudut.
Punaiset valot ja kultapieni ja pakokauhua,
usko tämä, tuhansien öiden meret kohoavat aina rannikolta päin,
minä ja sinä ja meidän loputon nuoruutemme.