28.7.2010


  
mustat sudenkorennot sisälläni,
sisältäni,
nousevat ja lentävät,
minulla on tu-li-sie-lu
(ja vahingossa amputoitu varvas)


klo

7 kommenttia:

  1. Kelvoton28. heinäkuuta 2010 klo 16.41

    en tiedä,
    mutta minua vähän hymyilytti.

    VastaaPoista
  2. Kelvoton30. heinäkuuta 2010 klo 15.00

    en oikein tiedä. olen vähän ylösalaisin.
    vai olenko sittenkään?
    odotan syksyä, mutten halua tuhlata kesää.
    viimeisiä sudenkorentoja.

    kiitos kun kysyit. mitä sinulle kuuluu?

    VastaaPoista
  3. Anni30. heinäkuuta 2010 klo 15.00

    huomaan pyöritteleväni kaulakoruani kun luen tätä uudestaan ja uudestaan. en tiedä sanaa sille tunteelle, jolloin teen niin, mutta se on aina se sama!

    ( olisi upeaa, jos oikeasti haluaisit kirjoittaa minulle kirjeen, olisin otettu! ♥ )

    VastaaPoista
  4. viima30. heinäkuuta 2010 klo 18.11

    Au minun kesäni onkin ollut yllättävän mukava, tähän saakka ainakin ja toivottavasti sinunkin kesäsi on hyvin mukaisa! c:

    Pianon soittaminen on mukaisaa myös, ainakin välillä. Mutta sillä on myös sellainen puoli, että välillä muut pakottaa soittamaan, silloinkin kun ei ole oikea fiilis soittamiselle. Ja joskus myös muut yrittävät korjailla soittoani liikaa, varsinkin pianoa soittavat ystäväni. Silloin tulee hirveän epäonnistunut olo.
    Mutta aivan niinkuin sanoit, parasta on kuitenkin kuunnella kun joku toinen soittaa!

    Tämä oli muuten hymyilyttävä teksti, vaikka samalla jotenkin haikea, sellainen melankolinen.
    ♥

    VastaaPoista
  5. Krista30. heinäkuuta 2010 klo 19.48

    Kaikki tuntuu pitävän noista pisamista! ;o
    mutta kiitos hurjasti<3

    Kesä on mennyt aika hyvin, siihen nähden että olen tehnyt paljon juttuja mitä olen halunnut. Mutta myös kesän alussa lopetin lääkityksen, jotenka nyt on romahdusvaihe menossa :/ Onneksi pian lääkärikäynti taas!

    Mitä sinulle kuuluu ihanuus? <3

    VastaaPoista
  6. Krista1. elokuuta 2010 klo 22.43

    Olen samaa mieltä etenkin näiden kanssa! :
    median voimaan
    Suomen päättäjiin
    mutta ehkä ennen kaikkia ihmisiin, jotka eivät näe ympärillä olevaa maailmaa ja ymmärrä sen uskomatonta erilaisuutta.

    Ihana kuulla että oli vapauttavaa, niin minustakin! :D päästellä hieman höyryjä ulos. Varsinkin kun moni muukin osallistui siihen :)
    Ja hyvä kuulla,että menee hyvin! <3

    VastaaPoista
  7. viima4. elokuuta 2010 klo 22.20

    Kiitos ♥
    Joskus tuntuu, että haikeus on minulle luonteenomaista. Sitä tuntuu riittävän aina ainakin hieman, melkein joka hetkelle.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)