Sanoit minun olevan mureneva silta, romahtava sydän.
Yksin yksiössäni, yksin yksinäisyydessäni,
kello neljän ruuhka pääni sisällä.

Sanoit minun palaavan hullujen joukkoon,
takaisin hiljaisten käytäville.
Sinä olit voimani,
ripustin itseni kiinni juuri sinuun.
Minä niin sopeuduin muiden sekopäiden sekaan.

Mutta nyt on kevät ja valo värjää kaiken uudestaan.
Ja usko pois,
minä hylkäsin suruni.
Kiitos sinun olen vihdoinkin tässä.
Kiitos, kiitos, kiitos T.

Kyyneleet silmissä
valitsen vapauden.