Salakuuntelen hengitystäsi.

Kristiinankaupungin rajalle päästyämme
pysäytät auton, oksennan ruispeltojen keskellä,
näen sun hartiat ja selän,
ajetaan vielä kilometrejä pohjoiseen.
Sä olet se mysteeri,
joka pitää minut öisin varuillani.

Soitan puhelun huoltoasemalta
ja epäröin koskettaa sinua.
Me ajetaan viisi tuntia pysähtymättä
ja pelkään ettei me koskaan opita.
Peset sun hiukset pullovedellä
ja välttelet katseitani,
kun odotan istuen konepellillä.
Seuraavaan pysähdyspaikkaan saakka
ollaan ihan hiljaa.